Suomi

Itsen johtaminen ei ole egotrippi

Onko itsen johtaminen itsekästä puuhaa? Eikö meidän pitäisi oppia keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä? En koe tarvetta kärjistää yksilö vs. yhteisö -väittelyä. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä, eikä niitä ole olemassa ilman toisiaan. Yksilö tarvitsee yhteisöjä ja yhteisö yksilöitä.

Pohditaan hetki itsen johtamista. Kuka siinä johtaa ja ketä? Käytän harkiten termiä itsen johtaminen, ei itsensä johtaminen. Tarkoitan tällä sitä, että katsoessani sisäistä maailmaani en odota löytäväni sieltä persoonaa, vaan yhteyden kollektiiviseen tajuntaan. On siellä pikkuinen Pekka myös, mutten kiinnitä siihen löytöön kovin suurta huomiota. Itsen johtaminen ei ole egotrippi.

”Your vision will become clear only when you can look into your own heart. Who looks outside dreams, who looks inside awakes.” – Carl Jung

En johda itseäni parempaan iskuun, jotta voittaisin muut kilpailussa. Tarkoituksenani on etsiä sisäistä voimaa ja rauhaa, jotta näkisin muut ihmiset kirkkaammin, uskaltaisin kuunnella heitä, olla avuksi ja avautua yhteisille mahdollisuuksille. Ennen kaikkea etsin jatkuvan uudistumisen kykyä, muutosta syleilevää tapaa elää ja tehdä työni.

”You do not suffer because things are impermanent. You suffer because things are impermanent and you think they are permanent.” – Thich Nhat Hanh

Itsen johtaminen parantaa toki sisäistä olotilaani, mutta sen on näyttävä myös muiden ihmisten silmissä. Itsen johtamisen päätavoite on kutistaa egoa, jotta tulisi mahdolliseksi kytkeytyä tehokkaammin muihin. Itsen johtaminen on yhteyden oivaltamisen ja todeksi elämisen polku.

Mutta mitä tämä tarkoittaa työelämässä? Annan esimerkin johtoryhmistä. Olen tavannut huippuryhmiä, joiden kyky ajatella ja toimia yhteen on aivan huikaiseva. Olen myös tavannut ryhmiä, jotka ovat kokoelma organisaation kilpailullisimpia ihmisiä, jotka keskittyvät oman tonttinsa korostamiseen ja kuuntelevat heikosti toisiaan. Loistoyksilöitä, jotka uskovat itseensä ja kykyihinsä, syystäkin.

Tällaisen ryhmän potentiaali nousee huimasti, jos yksilöt ryhtyvät yhteiseen itsen johtamisen harjoitteluun. Kun egopanssarit hieman laskevat, ryhmäläiset alkavat huomata toisensa ja keskinäiset suhteensa. Alkaa itsen johtamisen keveys, josta tulee johtoryhmää nostava kierre. Ja mikä nostaa johtoryhmää, nostaa koko organisaatiota. Myös asiakkaat kokevat saman nosteen.

Haluatko lisää konkreettisia esimerkkejä? Katso ympärillesi – ja sisällesi. Mitä havaitset työpaikaltasi tai elämästäsi? Miten haluat muuttaa olosuhteita – mistä luopua, mitä vahvistaa, mitä uutta luoda? Millaisilla kokeiluilla pääset liikkeelle? Keneltä aiot pyytää apua?  Itsen johtaminen on uuden ajan organisaatioiden kansalaistaito, joka mahdollistaa energian suuntaamiseen itse työhön.

Entä miksi itsen johtamisen yhteydessä on hyvä puhua keveydestä? Siksi, että oma kokemukseni on nimenomaan järisyttävä keveys. Paradoksaalisesti keveyden tunne on seurausta vastuun otosta. Kun hyväksyn täyden vastuun mieleni laadusta ja liikkeistä, saan myös täyden vapauden. En voi hallita ulkoisia tapahtumia ja olosuhteita, mutta voin valita, miten suhtaudun niihin. Tämä vapaus on yhtä kuin elämisen väljyys ja keveys.

 “This is my secret: I don’t mind what happens.” – Eckhart Tolle

Itsen johtaminen ei ole kurikampanja ja omien vikojen raju rankaisuleiri. Se on oman, luonnollisen olemisen tavan löytämistä, esiin laskemista, avautumista uusille ihmisille, ajatusmaailmoille, tunteille ja mahdollisuuksille. Oman polun kulkeminen on kevein mahdollinen tapa elää ja tehdä työnsä.

Usein oma polku on myös tuottavampi, luovempi ja vähemmän yksinäinen.  Tutkimusten mukaan muiden ihmisten auttaminen pidentää elinikää. Menestystä on mukavampi juhlia yhdessä. Jo siksi kannattaa kytkeytyä muihin. Itsen johtaminen on itseä kohti kulkeva matka, jonka varrelta löytyvät muut. Tai muita kohti vievä matka, jonka varrelta löytyy oma itse.

Miten sinä luot oman polkusi ja keiden kanssa haluat sen kulkea? Mitä päätätkin, tavoittele mestaritasoa. Miten teräväksi taitosi hiotkin, älä hukkaa myötätuntoa. Katso tarina yksinäisestä mestarista, joka löytää kumppanin ja uuden mestaruuden tason – The Misguided Monk:

– terveisin Pexi

PS. Ajankohtaista Onnivaattorin tarjoomissa:

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “Itsen johtaminen ei ole egotrippi

  1. Kiitos mielenkiintoisista itsen johtamisen ajatuksista. Toisten kuuntelemiseen pitäisi olla enemmän aikaa. On vain ollut jo niin kiireistä, pian yli 20 vuotta.

    Tykkää

    1. Kiitos Risto. En ota kantaa sinun kiireeseesi, mutta voin kertoa omastani. Oma kiireeni helpotti hieman, kun kysyin itseltäni: Onko kiireeni minussa vai ulkopuolisessa maailmassa? Tajusin sen olevan minussa, omassa mielessäni eikä missään muualla. Loin sen omalla mielelläni, omaan mieleeni. Teen edelleen työtä, reissuja ja tapaamisia on edelleen paljon, mutta se ei tunnu enää niin kiireiseltä.

      Tykkää

  2. Hei. Mielenkiintoista, mutta ei uutta. Onhan se taito laittaa kalenterinsa siihen kuntoon, että voi sanoa kiireen olevan vain asennekysymys ja sisäinen voima kasvaa! Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita eikä niitä mikään teoria tämän taivaan alla miksikään muuta. Kevät tuo uutta voimaa. Helinä kommentoi

    Tykkää

  3. Hyvä artikkeli, kiitos siitä. Kommentit kirvoittivat kertomaan, että Eisenhowerin nelikenttämalli on helpottanut omaa työtäni, vaikkei se tosin välttämättä toimi kaikissa työyhteisöissä?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s